Metsässä voisi asua, jos olisi käännöstöitä

Susi rajoilla 2.01 vaikenee muutamaksi päiväksi, kun olet tietoliikenteen tavoittamattomissa… pakollinen verkkodeprivaatio metsässä tarjoaa sentään oivan tilaisuuden ryhtyä päätä pahkaa seuraavan käännöstyön pariin, tarkemmin sanottuna suomentamaan Sammakko kustannukselle Noam Chomskyn koottuja esseitä anarkismista (“Chomsky on Anarchism”, AK Press 2005), joiden kanssa pystyn viikonlopun pähkäilyn jälkeen olemaan ideologisesti riittävän kattavasti yhtä mieltä, että työ on luontevaa… sitä paitsi pitkän aikavälin chomskylaisen yhteiskuntakritiikin esiin piirtävät tekstit ovat nykyisessä maailmantilanteessa riivatun ajankohtaisia. Tänne palaan joskus kuun puolivälissä, tuskin maailma näet pelastuu siihen mennessä.

Rahametsään eksyneet, eli taloudellisen järjestelmän saneleman etiikan nauhurina toimivat poliitikot

Yksilön päätäntävallan ja taloudellisen vallan suhteet ovat varsin monimutkaiset… lisäksi niihin liittyy joitain erityispiirteitä ilmeiseen kausaalieettiseen ajatteluun nähden, esimerkiksi se, että jos ekonomisen järjestelmän nähdään olevan hallitseva suhteessa yksilöön (ja määräävän näin ollen hänen moraalisen toimintansa), tämä ei tarkoita, ettäkö yksilö saisi vapautuksen vääristä teoistaan, kuten vaikkapa uskonnossa (rippi), vaan päinvastoin hänen tulee yrittää parhaansa mukaan puhua joko itsensä pois vastuusta tai sitten puhua itse teot kokonaan pois (tai paremmiksi) retorista näennäisetiikan dogmia noudattaen – tämä eettisen kiertämisen teoria on itse asiassa mielestäni osoitus nimenomaan siitä, että talousarvot sanelevat kattavan järjestelmän tasolla kaikkien muiden arvojen oikeutuksen, tai ainakin asettuvat korvaavaksi perusteeksi… tällä tarkoitan sitä, että omia yksilöllisiä valintoja ja valitsematta jättämisiä, tapamurhaamisen ja jokapäiväisen vesurimme temppuja ei enää perustella yksilön tai yhteisön oman eettisen järjestelmän, uskonnollisen tai ideologisen taustan, transsendentaalisen oikeutuksen, universaalisäännön tms. kautta, vaan verrokkina käytetään talousmaailmaa, ja jos ei suoraan niin ainakin implisiittisesti hyödyntämällä ekonomista, konsultinsankojaan jäystävien oman elämänsä tohvelieläinsankarien laskiämpäriretoriikkaa… tästä hyvä esimerkki on eräs seikka, josta kirjoitin viime viikolla blogissa otsikolla “Konsulttien ohje maailman säilömiseen” (lue täältä): seurauksien ja voittojen suhde määrää nykyään teon oikeellisuuden – toisin sanoen 1) tekoa luetaan maailmaan vaikuttavana aktina, joka voi tuottaa tai jättää tuottamatta taloudellista hyvää… etiikka on tällöin ainoastaan kokonaistuoton osa, ei sen perusta, ja siitä voi olla hyötyä (ja se voi tuottaa hyötyä), mutta mittarit ovat yhtä kaikki pörssin mittareita, sekä 2) moraalinen teko perustellaan hyötyeettisen utilitarismin kautta, mutta sillä erotuksella menneisyyden utilitarismiin, että toiselle yksilölle tietystä teosta seurannut hyvä ei enää ole arvo itsessään, vaan sitäkin mitataan taloudellisten seikkojen kautta (esimerkiksi: onko mahdollista myydä tälle toiselle ihmiselle jotain, koska hän tuntee olonsa hyväksi) …enää siis teko itsessään ei riipu talouden järjestelmien ohjailusta, vaan myös perusteiden arviointi perustuu voittologiikkaan… raateluhampaineen järjestelmän osia pureskelevat eettiset grynderit poistuvat paikalta kun luut on kaluttu puhtaiksi ja jättävät poliittiset järjestelmät levittelemään käsiään ruumiskasojen äärelle: he voivat kyllä päättää kuinka roskat siivotaan, mutta eivät osaa palauttaa niitä ennalleen… tässä taloudellisen järjestelmän abstrakti taso voittaa poliittisen yksilön päätäntävallan kerta kaikkisesti… se rakentaa leikkikehän, jonka sisällä politiikan on pakko toimia.

Pommien räjähdysten valaisema kylä

Turun Sanomien verkkolehden tuoreimpien uutisten otsikoita 11.9. klo. 09:22 – miksi minusta tuo ensimmäinen ei tunnu vakuuttavalta näiden muiden yhteyteen asetettuna… ja toisaalta mitä se kertoo mediatodellisuudestamme, että noin vain voidaan asettaa utopiakuva roskaläjään?

Maailman tulevaisuus
näyttää valoisalta

Raskas raketinheitin
testeissä

Body Shopin
perustaja kuoli

Yritysten lainat
kallistuvat

Terrori-iskuilla
vuosipäivä

Raketti-isku
haavoitti kymmeniä

Palasia irrallisista kertomuksista: hotellin keittiö 1997

Salin takaosassa heilurioven tärveltynyttä muistoa ilmiasussaan kantavan saranoiden ja lautatavaran mutkikkaasti syntyneen tai pikemminkin särkymällä esiin hahmottuneen yhdistelmän takana julkisen silmän keskeneräisyyden vajaalta sietokyvyltä piilotteleva keittiö oli suuri ja likainen, täynnä nykyisellään tunnistamattomiksi muuttuneita laitteita, putkia ja tasoja, joista kaikki käyttökelpoinen oli hyödynnetty muualla, sillä syöminen oli tarpeeton trivialiteetti, muistuma ajalta jolloin orgaanisen hylyn kapea koneisto tarvitsi energiaa pystyäkseen ilmaisemaan vimmansa tai suunnittelemaan sosiaalidemokraattista light-murhaamista, ilman kaloreita ja veren tahrimia veitsiä, ilman vastuuta ja lausuttua tuomiota, käärepaperit täyteen roskakoriin viskaten kuin Raamatun takaisin hyllyyn… ja siksi kiireinen tämä kone oli, että murhaamisesta tuli sille toinen luonto, eikä se osannut luopua siitä ennen kuin lautaset olivat tyhjiä, viimeinen laakea lasillinen kavaa juotu kameroiden vikistessä taustalla. Luunkeltaisten seinien pinttynyt nuoruusmuistelo oli vastenimielisen imelää samalla tavalla kuin ihminen joka ei tajua kuolla ajoissa, vaan jatkaa itsepintaisesti elämäänsä muistuttaen olemassaolollaan lähimmäisiään siitä, että kone hajoaa ja hapertuu tapeltuaan aikansa tuulivoimaloita vastaan… kaapit olivat ja ovat vieläkin vihreät ja huonosti kiinni, hyvästä syystä. Tiskialtaassa kellui pulloja kuin merimerkkejä, sillä vaikka juominenkaan ei ollut tarpeen siitä oli kuitenkin etuja kiirastulessa. Hän käveli likaisella lattialla ilman sukkia tai jalassaan sukat, jotka olivat kuluneet kokonaan pois paitsi nilkkoja ympäröiviä rispaantuneita liekoja, jotka toivat mieleen juomalasin reunukseen jääneen kuivuneen rannun nestettä. Hän kulki keittiössä ympäriinsä ja yritti katsella ulos ikkunasta ikään kuin vanhasta tottumuksesta, mutta ei nähnyt siellä mitään, niin kuin ei tottumuksensakaan ulkopuolelle voi kurottaa kuin huomatakseen uusia tapoja toteuttaa sen mekaanista liikettä, koota osina ostettua, itsekoottavaa tappovälinettä.