Rinnakkain kuin halkaistun varakreivin yhteen palanneet puoliskot

Noam Chomskyn varhaisissa (pääosin 60-luvun) anarkismia ja politiikan retoriikkaa käsittelevissä esseissä minua yllättää se, kuinka taka-alalle tämä välkkynä kriitikkona, vastarannan eleganttina rakkikoirana ja alituisena kielellisen kompostin pöyhijänä tunnetuksi tullut yhteiskuntafilosofi itsensä asettaa… hän ikään kuin antaa asioiden itsensä näyttää niiden oman mädännäisen luonteen ja tuo persoonansa kautta kritiikkiin mukaan vain hyppysellisen lainaajan ironiaa… tämä vaikutelma johtuu siitä, että Chomsky käyttää hyväkseen rinnakkaisen asettelun luomaa turtumuksesta herättävää kontrastia (eritoten esseessä “Liberalism and Objective Scholarship”) …hän ikään kuin asettaa kaksi eri valtion tai ideologisen ryhmän uutislähetystä rinnatusten pyörimään – tällöin huomataan, että molemmissa lähetyksissä toistuvat samat eleet, kerrontarakenteet ja ilmeet, mutta ideologinen (pohjimmiltaan lingvistinen) sisältö on täysin erilainen… vertaukset sikseen, tällä metodilla analysoituna amerikkalaisten tutkijoiden sotaretoriikka Vietnamin kriisin (joka oikeastaan oli Amerikan kriisi, kuten nk. “Irakin sota” on sekin “Amerikan sota” jne.) tarkastelussa vaikuttaa pahaksi käyneeltä marengilta… yllättävintä on kuitenkin se, että tämä marenkikoristetta (tankkia? lentokonetta? käsikranaattia?) on uskollisesti säilytetty kylmiössä tähän päivään saakka samaan tapaan kuin jotkut houkat säilyttävät palasen hääkakustaan pakastimessa, ja kappas: edelleen se sopii somistamaan amerikkalaisen ideologian onttoa kermakakkua, jonka sisältä epäilemättä jossain vaiheessa ponkaisee kivääri kädessään vaaleahiuksinen strippari, joka ei saa puhua rumia tai tupakoida.

Runofragmentteja: erään junamatkan kuvaus

särisevien kuulutusten
ja kallioleikkausten kattamana
tarjottimella lauhkeita sanoja ja käsi
ja hiukset ravintolavaunujen teemat
väärät maat, valitut matkustajat
postissa tulee ajoissa enää linnunokat
sinä keksit maailmanpyörän ja uusia sanoja
karl-marx-stadissa oli hullu oluenpanija
joka pani bostoniin kuvernöörin
ampui itsensä ullakolla
susiemon pakaralla
keittää pyyn puuroa
leppäkertun pilkuista
pähkinän sydämessä
pylväikön päässä
leijonan tähdistö
postiluukussa
maalatuilla
kasvoillaan
yksi nenä
parvelta
pois

Late news

Karri on sommitellut kasaan ja julkaissut Nokturnossa metkan, ainakin tätä lähdettään mielenkiintoisesti hämäävän digitaalisen runon, jossa hän siis käyttää aineistona muun muassa minun, Pauliinan ja Kirsi Kunnaksen runoja… hyödyllisesti, on kenties oikea termi. Käykää vilkaisemassa täällä.