Runofragmentteja: irrottelua ja tarkkuusammuntaa kysymysmerkkien patriotismin vallitessa
syyskuu 23, 2007
suorakulmaiset kadut ja mitä te tiedätte keinonahasta
puut ruostuvat auto kukkaa työntää
napinläpeen lentävät istunnot niin kuin otsonia nämä
salkut & penkit
vähän lyhyttä pyrstöä kuin avaisi kuplivia juomia hitaasti
eilinen tulee tähän päälle
ukraina lihava rakastaja hameessa
jossain vatsan takahuoneessa
nyt on pidetty alasinta tai buldogia häkissä
mikä te olette nämä tuulten alavasemmat allekirjoittamaan
linnut vastaavat puhelimeen
espanjalaisittain
Toisessa puutarhassa, toisilla lakeuksilla
syyskuu 23, 2007
“Tanssii. Päivä. Kuollut. Laakerit. Rauta. Seppeleet. / Kotka. Maa. Kelo. Ei tunne. En kuule.”
Runoilija Väinö Kirstinä on sitten kuollut (HS) – muutaman kerrran tapasin tuon ystävällisen, hajamielisen oloisen miehen ja esiinnyimme muistaakseni pari vuotta sitten tilaisuudessa, jossa kokosimme kilpaa kollaaseja klassikkorunojen säkeistä… mielenkiintoisinta on se, miten hyvin monilla runouden tuntijoilla ja lukijoilla on aivan oma Kirstinänsä… kaikki näkevät hänen tuotantonsa ainakin vähän eri aspekteista, eri asioita, teemoja ja ideoita painottaen… Kirstinä vaikutti jossain vaiheessa varsin paljon omaan kirjoittamiseeni jonkinlaisen uudelleen löydetyn uskalluksen suhteen.
