Merkkihenkilön kuolema

Neljäs runokokoelmani Merkkihenkilön kuolema julkaistaan ensi perjantaina (tästä lisää tuonnempana), metkaa tässä vikkelään masinoidussa maailmassa on se, että teosta on kuitenkin jo viikon päivät voinut tilata Bookplussasta (täällä) – siitäkin huolimatta, että se tulee vasta ensi viikolla painosta… en tiedä miksi tällainen “ennakkomyynti” on järkevää, vai onko se edes sitä, mutta tuntuu oudolta, että itse ei ole nähnyt kirjaa, jota ei ole esineenä olemassa tai ainakaan saatavissa, mutta sen voisi kuitenkin tilata itselleen – virtuaalisen olemassaolon häikäisevä huvipuisto.

Runofragmentteja: Belfastin prikaatin tanssisalongissa kasvava orgaaninen tähti

pommitettujen tanssiaisissa
hymyilee varpaat Babinski
nuuskaa syllogismeja tai on
ikkunalasia seinät niin kuin
avaamattomassa kirjassaan
kannet ounasteleva tipunen
katonrajassa piilolinssejään
riisuu mustien taksiautojen
takana Iditarodin turvavyö
valjastaa lumisokeuteensa
halogeenin suolaliemessä -
kardinaali kuiski varpusen
esiliinana lehtisuonista voi
laskea hallitusajan muovi-
räjähteen resepti appelsiini
ja diatoninen sattuma lensi
pelikaani Lousianassa suu-
delma Belfastissa ole tullut
niin kuin sulisit jo porteilla
odotti lasimestari ja pommi
käy se ilman jousiakin kun
huolit nätkelmät ja maitteet
huoneentäydeltä teepusseja
jono mustia taksiatuoja ota
jo meiltä meidän jokaöinen
kaalinpäämme rotta labran
vartijana valkea suutari on
ehtinyt korjata kenkäni kai
parempaan talteen hotellin
kuin linnunhäkin päälle voi
laskea punaisen hupun eikä
aikaa ole enää vaikka pilvet
mekastaa ja varpaat virittää
jo soittimiaan tai ajastimia
parkkimittari kertoo satuja
runoni ovat kölivettä pidän
puhetta kuin kädestä ruoho
nyökyttelee nämä pelokkaat
vuohet osakekurssin nauru
raikuu katsotaan silmiin ja
raavitaan niin ettei kynnet
koske ja kotilo on patjalla