Billy Boy

Tämä herra Billy Mackenzie, skottilainen kymmenisen vuotta sitten syystä tai toisesta itsemurhan tehnyt muusikko, vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta laajan skaalan betonipölybardilta, kirkkaasta ilmasta sameaan pohjahumukseen kurkottavalta tunnelmoitsijalta, jonka ääni valuu korkeasta valkoisesta kohinasta puheenomaiseen mateluun… jotain mietteisiinsä vajonneen surumielisen Morrisseyn ja pianonsa taakse sammuneen viimeisten vuosien Nina Simonen väliltä… onhan viimeinen levytys ”Transmission Impossible” masentava kuin mustaan kiveen hakattu alkovi, mutta taitavasti ja hyvällä maulla tehty, sateista ja sumusta taottu peltinen leija.

Hedelmäkori

Runoilija, toimittaja Rita Dahl arvostelee varsin suopeasti ja osuvasti kehystäen uudessa kulttuurilehti Nuoren Voiman “Runous 2007″ -numerossa oman kokoelmani Merkkihenkilön kuolema (Savukeidas 2007) – muuten mainio kritiikki, mutta ainako sitä vertausta “kaleidoskooppi” on aivan välttämätön käyttää (tilasto: 33% kyseisen teoksen kritiikeistä sisältää mainutun sanan, tai olkoon…)? …ja jälleenkö vihjeitä dadaismista – siitä sanoudun irti ykskantaan, mitään sellaista ei ole ollut mukana, mutta tähän kysymykseen palaan myöhemmin eräässä esseessä, joten jätetään aihe toistaiseksi… yhtä kaikki, suorastaan ylitsevuotavaisen palautteen Dahl antaa minun ja Hannu Helinin yhteisrunoelmasta Neuhickyr (poEsia 2007), joka ei nyt mitenkään erityisesti ole huomiota saanut osakseen paitsi Jonimatti Joutsijärven syväluotaavaa arvostelua Parnassossa… kenties olimme Hannun kera kirjaa tehdessämme oikeilla jäljillä, vaikka minulla ei ole hajuakaan keitä ovat ne runoilijat, joiden perinnettä jatkamme (Bruce Andrews ja Stephen Rodefer) …niin tai näin, on ilo kuulla ymmärtäviä sanoja: “Ehkä todelliseen onnistumiseen vaativassa kielirunoudessa tarvitaan sittenkin kahta mieltä, kahden taiteilijan vuorovaikutusta: ainakin se tuottaa varmemmin täysosuman, joka Neuhickyr kokeellisen runouden kentättä on. [--] Sutisen ja Helinin yhteinen työskentely on tuottanut suomalaiseen runouteen uudenlaisen hedelmän, ennen näkemättömän lajikkeen, jota tulevat polvet hämmästelevät vielä.” Itse arvostelin samaiseen kattavaan numeroon Henry Lehtosen runokokoelman Kirjanpitäjä, kansojen profeetta (Sammakko 2007), J.K. Ihalaisen teoksen Takaperinlukua (Palladium 2007) ja Olli Sinivaaran Palavan maan (Teos 2007), jonka kritiikissä yritän olla kerrassaan hauska viitatessani aiempaan omaan Turun Sanomien arvosteluuni samasta teoksesta… komea numero, hyvää työtä vierailevilta päätoimittajilta Vuorinen & Toivonen, mutta lieneekö tästä pitkällä tähtäimellä korvaamaan MotMot-vuosikirjaa?

[Edit 13:06 - mainittu Rita Dahlin arvostelu kokonaisuudessaan nyt myös Arjentola-blogissa]

Keskeneräisen romaanin henkilöiden sanomaa: yövartija ja valvontakamerat 1983

- Maailma on museo, jossa esineisiin ei ole lupa koskea

Oie Arreyder (1945-1982)

Just a Thought: samanaikaisesti tutkia ja kokea taidetta?

Ainoastaan taiteen kielen tapauksessa kokijan on mahdollista tehdä rakastajalleen ruumiinavaus siten että tämä pysyy edelleen hengissä.

Kevään tahtilaji ja muuta lumen alta paljastuvaa roskaa

Jälleen Suomessa ja kirjoituspöydän äärellä: soma rikkinäinen Irlanti tarjosi kuuluista romaaneista tutussa lavastuksessaan riittämiin ja sitäkin enemmän, Pohjois-Irlanti soi samoin vauhkon ja suosiollisen historiallisen kaksijakoisuutensa seinämaalauksineen, lojalisteineen ja katolilaisineen… luin muiden ohella suomeksi runojani open mic -illassa Belfastin mainiossa juottolassa – kerrassaan hieno palaute paikallisilta sysimuistien pintien kumoajilta… nyt on aika päivittäytyä ajan tasalle töiden osalta: alkukevään julkaisujen jälkeen syytä ryhtyä etenemään Noam Chomskyn edelleen vaiheeseen jääneen On Anarchism esseekokooman käännöksen kanssa (ilmestyy Sammakolta joskus) …Fitz Hugh Ludlown 1800-luvun näkyfilosofisen kannabisgonzoteoksen Hashees Eater suomennos on tarkistusta vaille valmis ja ilmestynee syksyllä Savukeitaalta, joten sekin saakoon osansa lukujärjestyksessäni, sama viimeistelyvaihe pätee Lewis Carrollin kerta kaikkisen kiemuraiseen runoteokseen Phantasmagoria and Other Poems… puolet työpäivistä pyhitän yhtä kaikki edelleen romaanikäsikirjoitukselle, jonka kymmenosainen decamerolainen rakenne alkaa hahmottua parin sadan liuskan paikkeilla (mutta ei ole valmis) …esseitä syntyy miten kuten sattuu satunnaiseen tahtiin – josta sopivaa aasinsiltaa tepastelen iloitsemaan siitä, että itseltänikin tyystin unohtunut manifestinomainen essee runouden estetiikasta napataan tulevaan äidinkielen lukion oppikirjaan Kieli ja tekstit (kurssit 5-6) …teksti on nimeltään ”Runous ratkoo päivänvarjoja” ja kirjoitin sen alun perin nettilehti Rihmaston kuukauden kirjailijavieraana joskus vuonna 2006, muistaakseni… homma selviää täältä.

Ulster

Olen siis Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa seuraavan viikon päivät, keskiviikkona palaan… silkan matkailun ohella ei Belfast ole aivan satunnainen valinta: tarkempi huomaa, että täällä blogissakin esiin ilmaantuneen romaanikäsikirjoitukseni työnimi “Europa Hotel”  viittaa juuri kyseiseen kaupunkiin – miten ja etenkin miksi, kerron siitä tuonnempana… Susi rajoilla palaa aikatauluttomaan aikatauluunsa maaliskuun alussa.

Sielun BBQ kirjakojujen trailer parkissa

 

“Mutta kuten olen ennenkin sanonut, valtamedian kulttuurijournalismihan ottaa mallinsa urheilusta ja sairaalloinen kiinnostus kirjailijoiden kustantamovaihtoihin tavoittelee Formula-1-sävyjä.”

Leevi Lehto (Suomen Kuvalehti)

Lainattu Kuvalehden juttu koskee eritoten Siltaloiden katraan poistumista takavasemmalle WSOY:n leveän viineri- ja vissypöydän ääreltä, mutta liittyy myös Tampereen Henki&Elämä kirjakemuihin, jos yhteys halutaan nähdä (halutaan tietenkin) …itse olin Henki&Elämä -messuilla ainoastaan sunnuntaina, esiintymässä ja sen ohessa tutustumassa ”tarjontaan”, mutta suotakoon kommentointi ja tarkastelu tämän siivun ynnä paikan päällä vaihdettujen kommenttien perusteella, koska uudistuneen tapahtuman sujuvuudesta on uutisoitu niin Turun Sanomissa (miltei ivalliseen sävyyn) kuin muissakin lehdissä, ynnä keskusteltu Parnasson blogissa ja Kiiltomadossa: laiskanoloisessa kojujen white trash -kirjallisuuden trailerparkissa oli mitään omanlaista tunnelmaa tasan nollan verran, messut olivat kuin kelvottoman kevättalven grillikemut… se mitä entinen Henki&Elämä keskellä Tamperetta tarjosi paikkojen, tilojen, ilmapiirin ja sujuvan kuljeskelun puolesta oli aivan jotain muuta, täynnään väriä ja elämää, toisinaan jopa kirjallisuuden arvon tuntemusta ja raikkaita näkökulmia… jo toki keskustatapahtuma myös ruuhkautui, mutta edes jossain määrin kiinnostunutta yleisöä riitti koko ajan, ei ripotellen, kuin paikalle yskittynä niin kuin messuhallissa, joka sijaitsee osuvasti keskellä teollisuuskomplekseja ja peltiseinäisiä parakkeja… olennaisin kysymys tietenkin on, että miksi kirjallisuutta koskevan tapahtuman pääasiallinen tähtäin on KASVU: enemmän ja lisää, hinnalla millä hyvänsä – se voisi olla uusien, täysin järjettömästi rakennusmessujen yhteyteen (ulko-ovella esitellyt lämpöpumput ja pelletit marinoivat mukavasti vaikkapa Oscar Wilden esseitä, eikö?) pykättyjen kirjakarnevaalien motto, mikä teki mustan ironiseksi sen, että itse olin paikan päällä keskustelemassa yhteiskuntakriitikko Tapani Laustin kanssa utopioista, yhteiskunnista vailla rahaa, anarkismista jne… jopa verkkolehti Kiiltomadon osittain messukriittinen keskustelusäie aiheesta puuttuu yllättävän usein kysymykseen rahasta ja hinnoista, yleisömääristä ja myynnistä – kukaan ei enää ole kiinnostunut kirjallisuudesta, ilmeisesti… helvettiin siis kaikki pienimuotoisen tapahtumat – tervetuloa koko kansan ilmaisen karamellin hallimessut, joihin kaikkiin olen miltei joka kuukausi tänä keväänä luvannut lähteä esiintymään kuin klovni, kasvakaa ulos lapsenvaatteistanne, oi messut, ulos huoneistanne ja taloistanne, kömpikää pankkiin ja ottakaa lainaa, unohtakaa jo luoja sentään “kulttuuriset arvot” lukuun ottamatta niitä, joita voi indekseillä mitata.

Kirjailija, joka opetti Möbiuksen nauhan metaforisen merkityksen

Kosovon tunnustamisen jahkailun keskeltä ikävämpi uutinen (YLE) kertoo, jotta kirjailija ja elokuvaohjaaja, uuden romaanin teoreetikko, pakkomielteisen proosan kyhääjä ja Jean-Paul Sartren kanssa esteettisille tukkanuottaisillekin aikoinaan päätynyt Alain Robbe-Grillet on kuollut… levätköön labyrintissaan rauhassa – vaan kuka nyt ratkaisee kysymyksen siitä, kumpaa pitäisi lukea ensin noveau romanin parista, Robbe-Grilletä vai Claude Simonia?

Liian kauniita varastettuja lauseita: Joe the soul is speaking again

“Hänen äänensä oli ystävällinen ja rauhoittava, kuin taskut vanhassa puvuntakissa.”

Flann O’Brien

Kirjaamassa

Loppu viikonloppu tarjoilee kirjallisia annoksia napakkaan tahtiin… tänään lauantaina Turun TVO:lla järjestetään perinteikäs Runo&Rock -klubi, luvassa lukuisampi tomera runoilija teksteineen, allekirjoittanut mukaanlukien, ynnä muutama toisistaan mittaa ottava orkesteri – lisätietoja täältä… sunnuntaina riivaan itseni Tampereen uudistuneeseen Henki&Elämä -kirjamessuun, puolen päivän aikaan keskustelen Pete Tähtisen haastattelemana kirjailija Tapani Laustin kanssa William Morrisista, etenkin vasta julkaistusta suomentamastani teoksesta Huomispäivän uutisia (Savukeidas 2008) …Laustilta näet julkaistiin LIKEltä tovi sitten teos Tienviittoja tulevaisuuteen, jossa hän tarkastelee erilaisia utopioita lähtökohtana uudenlaiselle yhteiskuntamallille (ks. täältä) …Morrisin ajattelu on teoksen kantavana tukipuuna, joten juttu riittänee.