Mooning in Vermont

Osaavat ne amerikkalaisetkin käytännön mustan huumorin kun sille päälle sattuvat… harmaata talvipäivää piristää huomattavasti uutinen (IL), jonka mukaan Brattleboron ja Marlboron pikkukaupungit ovat muun epäilemättä monipuolisen poliittisen toimintansa tuoksinassa laittaneet pystyyn viralliset äänestykset, joiden tulos on, että George W. Bush ja hänen virallinen vasen saappaansa Dick “Dick” Cheney on pidätettävä yksin tein paikalle sattuessaan “rikoksista Yhdysvaltain perustuslakia vastaan” …ilmeisesti päätös ei sido poliisiviranomaisia tosiaan tekemään näin, mutta en presidenttinä lähtisi kokeilemaan onneani Vermontin osavaltioon… ja ele on yhtä kaikki hieno, parempi kuin ikuiset kädenojennukset, aplodit ja plakaatit – tässä vähän kuin odotellaan joen partaalla tekemättä mitään kun miehet pulikoivat virrassa puoliupoksissa ja vittuillaan vielä päälle… vaalikampanjoita on valokuvien perusteella käyty umpihankea myöten ja ainakin päästään toteamaan, että oikeassa ovat, sillä vaikka symbolisesta teosta ei ihan laiksi saakka ole, voi joku ymmärtää, että kaksikko B. & D. on tosiaan rikkonut perustuslakia, pahemman kerran.

Mad as a Hatter

“Kuihtuneena kuin lehti leivinuunin avoimen oven tuulahdusten edessä tunsin miljoonien vuosien jälkeen sinkoutuneeni rautaiselle lattialle. Paholaiset olivat lähteneet, kehto kadonnut. Seisoin yksin tuijottaen suunnattomia ja tyhjiä avaruuksia. Sitten huomasin olevani valtavalla aukiolla aivan kuin jossain vanhassa eurooppalaisessa kaupungissa, yksinäisenä iltahämärän aikaan, satoja kerroksia korkeiden talojen ympäröimänä. Tunsin karvasta janoa. Juoksin aukion keskelle ja saavutin sen viimein äärettömän mittaisen matkanteon jälkeen. Siellä oli raudasta veistetty suihkulähde, jonka jokainen suihku oli kuin veden irvikuva, ja joka oli kuiva kuin tulipesän tuhka. “Kuihdun janosta”, huusin. “Silti vielä yksi yritys. Näissä äärettömissä taloissa on sentään oltava ihmisiä. Epäilemättä he hoivaisivat kuolemaa tekevää matkalaista ja antaisivat hänelle juotava. “Kelpo toverit! Vettä! Vettä!” Kauhistuttava kuurouttava pauhu kaikui korviini aukion jokaiselta neljältä laidalta. Tuon valtavan nelikulmion muotoisen torin jokaisen talon sadassa kerroksessa jokainen liukuikkuna lennähti auki kuin kertavedolla. Jokaiseen ikkunaan ilmestyi huutoni herättämä mielipuoli. Sairaiden kasvojen erämaa kiristeli minulle hampaitaan korkealta ilmasta käsin, edestä, takaa ja kummaltakin sivulta, tuijottaen, änkyttäen, ulvoen, kauhistuttavasti nauraen, sihisten ja kiroillen. Menetin järkeni tämän sietämättömän näytöksen edessä ja ylös alas loikkien matkin kaikkia heitä ja imin itseeni heidän mielettömän henkensä.”

Fitz Hugh Ludlow: “Hashees-Eater” (1857, suomennos ilmestyy Savukeitaalta syksyllä 2008).

Sotilaan avonainen suu ja muita kuvajaisia, jotka uutisiin eivät sovi

Varsin mielenkiintoinen, sanoisinko herkullinen anekdootti eilen esitetyssä, muutoin jokseenkin laiskan mytologisoivassa BBC:n tuottaman Taiteen voima -dokumenttisarjan Pablo Picasso -jaksossa oli, että kun Yhdysvaltojen hallitus ulkoministeri Powell pramean kaljaasinsa keulakuvana ilmoitti lehdistötilaisuudessa vuonna 2003 miten kovin pakko Irakiin oikeastaan on mennä (tai pikemminkin lähettää menijöitä) pyssyjen & muiden vempainten kanssa, jotta maailma pelastuu, oli vielä hetki ennen tilaisuuden alkua puhujien takana näkyvillä jonkinlainen valtava kangaskopio Picasson raivokkaasta maalaukseta “Guernica” (1937) – vasta viime hetkellä joku paikalla ollut paha silmä huomautti, että kenties kyseinen taulu ei ole sittenkään sopivin vertauskuva sille murhaavalle demokratian sähkövalolle, jota kerta kaikkiaan kurjaan maahan lähdettiin ristiretkeläisten ilosanomana levittämään… mielenkiintoista olisi ollut nähdä, ei niinkään maalausta uutislähetyksen taustalla, vaan ihmisten reaktio siihen – tai olisiko sellaista lopulta tullut? …se, että kukaan koko valtavasta pressikoneistosta ei aikaisemmin tajunnut mikä metaforinen paino tällä kontekstoinnilla olisi ollut kertoo paljon siitä kuinka taide nähdään nykyään liian autonomisena, irrallisena osana todellisuutta, varsinkin Picasson kaltainen myyttinen nimi… kenties ihmiset olisivatkin nähneet ainoastaan “taiteen”, eivät sahalaitaa modernin maailman dystopiaa kuvaavan teoksen ja viime aikojen typerimmän uhkayrityksen, hengeltään rivon epämarttyyrimäisen projektin välillä… valtava sininen kangas ehdittiin kuitenkin levittää kuvan päälle, kaikki hyvin, kenellekään ei tullut paha mieli, suut auki niellään propaganda, Irakissa tykättiin myös… lukuisilla uutiskanavilla oli kuvamateriaalia tilaisuudesta ennen maalauksen peittämistä, kukaan ei missään kuitenkaan näyttänyt sitä…