Quote of the Day: historiallinen näytelmä

“Historia joka toistaa itseään muuttuu farssiksi.
Farssi joka toistaa itseään muuttuu historiaksi.”

Jean Baudrillard

Puhallus

“Vapauden aikana kirjallisuuden tila on Venäjällä romahtanut. Odotan venäläiseen kirjallisuuteen uutta rohkeaa, rajua virtausta.” Jo eilisenä Turussa ainakin yliopistolla vierailleen kirjailija / kääntäjä, PEN-puheenjohtaja Jukka Mallisen mainio haastattelu Turun Sanomissa tänään… Mallisen esikoisteos Varastettua ilmaa on kerrassaan oivallinen kokemuksellinen trippi itänaapurin ilmanalaan, lämpimiin ja kylmiin rintamiin, joista edelliset tuntuvat turhan usein puhaltavan maan alla miltei näkymättömissä kuin metrotunnelin suuaukolla väreilevä ilma… vaikka Mallisen tyyli ei ole samalla tavalla kaunokirjallinen kuin Antti Nylénillä, raikaa esseissä analyysin ohella eletty maailma, minkä kautta tekstit tulevat poliittisista, kirjallisista ja (lähi)historiallisista aiheistaan huolimatta visusti lukijan lähelle… illan epävirallinen keskustelu oli myös mainio… tänään virallista puolta lisää Turun Pienessä kirjapuodissa klo puol viis, vaivautukaa paikalle kuuntelemaan tarinoita chilivodkan ja perunapontikan kotiseuduilta.

Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi englantilaiseksi.

Kotiuduin siis Englannista… siunatkoon millaisia taulapäitä ovat englantilaiset, tästä hyvästä kirjoitan aiheesta baudrillardilaiseen simulaatioteoriaan perustuvan esseen, jossa ylistän kaikkia siirtolaisia, maahanmuuttajia & muita ulkomaalaisia, joita onnekseen löytää Lontoon valituista kaupunginosista – se on taidetta, totean, ja aitoa kulttuuria… muista virallisissa yhteyksissä koetuista kulttuurinäyistä kirjoitan tuonnempana tarkemmin… mainittakoon parin viikon tarkimmista osumista venäläis-ranskalainen taidenäyttely aina rakkaine chagalleineen & malevitseineen, Franz-sedän tarinasta jumalaisella Hammersmithin teatterilla islantilaisen seurueen lavalle kerrassaan nerokkaasti sovittama “Metamorphosis”, jota seppelöi Nick Caven säveltämä musiikki, dada-näyttely (Man Ray, Duchamp, Picabia) Tate Modernissa ja herra Lynchin elokuvaan perustuva outo videotaiteen, stripteasen, amatööriteatterin ja performanssin yhdistänyt puheooppera “Lost Highway” …ynnä niin paljon muuta – ja tietenkin Brixton, seitsenpäisten jumalien ja jamaikalaisten maanhanmuuttajien alunperin asuttama kapinakaupunginosa, jossa vieras tuntee olonsa kotoisaksi, koska unohtaa olevansa Englannissa (“You see, he feels like Ivan / Born under the Brixton sun / His game is called survivin’ / At the end of the harder they come“ laulaa Clash) …näin, ja Susi rajoilla jatkaa jälleen tuttuun tapaansa päivittelyä pari viikkoa ennen kuin lähtee viettämään vappua Valko-Venäjälle.

Just a Thought: London Calling

Lontoolle voi antaa anteeksi jopa englantilaiset.