Machuca

“Hyvälle ystävälleni Salvador Allendelle Fidel Castrolta, joka erilaisin keinoin yrittää saavuttaa samat tavoitteet “

…aseessa, jolla Allende otaksuttavasti ampui puolet päästään permantoon ennen Augusto Pinochetin joukkojen rymistämistä hänen huoneeseensa väittävät lukeneen yllämainittuun tapaan… eilen YLE Teemalla esitetty chileläinen elokuva Machuca (Andrés Wood, 2004) oli kerta kaikkiaan hieno kuva Allenden ajasta ja sen päättäneestä sotilasvallankaappauksesta, etenkin maanmuokkauksen vaikutuksista elämään kengänpohjatasolla… vaikka asetelmat ovat tahallisen kärjistettyjä koiranköyhän Machucan ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tietoisuuteen heräävän “ökypoika” Gonzalon välillä, onnistuu elokuva halkaisemaan siivun historiaa arjen vyyhden tasolle kuvatessaan koko yhteiskuntaa napinläpiperspektiivistä: jalkapallokenttiä, mustan pörssin kauppaa, kotioloja, karamelleja, mielenosoituksia, maitotiivistettä & rakkautta… lopun kohtaus, jossa Gonzalo etsii ystäväänsä slummista, jota sotilaat puhdistavat, on äärimmäisen ravisuttava ja alleviivaava: köyhän perheen tytär suojelee isäänsä sotilailta, yksi sotilaista ampuu itsepäisen tytön (joka siis on Gonzalon nuori heila) – tämän jälkeen sotilaat saapuvat viemään lapsia pois ja Gonzalo on joutua joukon jatkoksi… sotilas suostuu uskomaan, että hän on “joen toiselta puolelta”, rikkaiden kaupunginosasta vasta kun G. osoittaa lenkkitossujaan ja sanoo “Katso minua!” – salakuljetetut Adidakset pelastavat hänet (go Amerika!), Machuca perheineen puolestaan viedään pois… loppukohtaus G:n uudenkiiltävässä kodissa asettuu kontrastiksi koko tapahtumasarjalle (työmiehet tuovat uutta sohvaa ja äiti varoittaa heitä likaamasta mattoja) …vaikka elokuva ei suoraan valitse puolia, on se todellinen kannaotto historiankerrontaan ja asettuu ylipäänsä absurdia luokkavihaa & poliisivaltiomaista toimintaa vastaan, jonkinlaisen inhimillisyyden ja sivistyksen puolelle… varsinkin koulun vasemmalle kallellaan olevan pappi McEnroen hahmo edustaa tätä puolta – hänet tietenkin potkitaan pihalle koulusta vallankaappauksen jälkeen… tiedostavia ja kuvaukseltaan voimakkaan symbolisia, silti suhteellisen pienimuotoisia elokuvia, joita ei uskalleta riittävästi tehdä, koska taulapää ei saa niistä einestyydytystä, vaan joutuu perkele miettimään – mitä se sellainen on? …ei sillä myydä t-paitoja, hahmofiguureja, lauta- ja tietokonepelejä etc. – tulevaa Rennyn Mannerheim-leffaa odotellessa, upottakaa se pataan ja keittäkää (Renny vai leffa, en suostu kertomaan).