Runofragmentteja: London poem

kaihtimet, mitä kuulemme kaskeloteista, teknologiset nostalgikot venyvät muodottimiksi / maanalaisissa kuluneuvoissa kolmannes pitkitetyistä kohtaamista, kuuma ja kylmä ilma, salvat kuin tyhjenevät ilmapallot, suudelmat kuin pienet fatwat, ja kaihtimet niputtavat vitsakimppuja lauhkeasti, “mitä kello on?” kysyn, “rikki”, ja kaikki on sitä myöten selvää, mykät tupeet kunnioittavat historiaa, jonka päällä istuvat… ei ole häkkejä, häkit keksittiin pois, nokat pudotettiin kuin likaiset lantit hattuun (kulloisenkin klarinetin anomuskaavake), on ryhtyminen ja siihen käytetyt jälkisanat, julkaisemattomat postileimat: emme tarvitse muuta kuin kaasuvalon, kaksi hylsyä ja airon, kenties kupin kahvia – asiasta käydään parhaillaan neuvotteluja mainostaulujen takana, pieni vallankumous kiitos, ei maitovaraa… aurinko laahaa jäteautoja vanavedessään työläiskorttelin läpi, joku soittaa Schubertia alakerrassa, tekokynsien ropina kattotiiliä vasten, telineet ja hiipivä muunnelma teemasta, tämänkertainen akrobatia vuokrahuoneen linoleumilla kuin empisit tunnistusrivin edessä sekuntin liian pitkään ja se ehtisi sillä välin muuttua teloitusjoukoksi… et odottanut television kuvan katoavan, ketun juoksevan lähetyshäiriön kuin panttilainaamon poikki… tänään on viimeinen tiistai, kaikki se mitä on sanottu liukuovista, hedelmistä, vaskitsoista ja le petit mort: se pudottaa häntänsä, kyseessä voi olla pommi – älä pidä väliä, kirjaimet säikkyvät tunneliin jonka suulla ilma väreilee.

Alaviite simulaatioon

Tämän aamuisen Satakunnan Kansan haastattelu taannoisen bussiturman silminäkijästä ja  uhreja ensimmäisten joukossa auttaneesta espanjalaisesta Lucia Palmasta kertoo paljon suhteessa edellä kirjoittamaani katkelmaan ja ylipäänsä todellisuuden fiktioitumisesta (tai siis todellisten tapahtumien tarkastelusta fiktion lainalaisuuksien kautta) …etenkin se on todiste siitä, mistä todella etsimme reaktiovastineemme traagisille tapahtumille – pidettäköön tätä jonkinlaisena alaviitteenä kaikkeen siihen mitä tarkoitan simulaatiolla: “Näky oli uskomaton. Ensimmäisenä Palman mieleen tulivat amerikkalaiset toimintaelokuvat.” (SK).