Furlough

Koska esseekokoelman kirjoittaminen selvästi syö Susi rajoilta energiaa teemojen rinnakkaisuuden vuoksi ja koska on ilmeisesti kesä, ripustan blogin heinäkuun loppuun saakka henkariin, kunnes se puisteltuna ja ehostettuna kuin kelpo nuttu palaa jälleen kirjalliseen syyslukukauteen… olen yhtä kaikki harvinaisen vähän kesällä Suomessa, joten sitä puuduttavammaksi kävisi päivitys satunnaisten yhteyksien varassa… Englannissa viimeistelen ensi viikosta lähtien muutaman suomennoksen, joista blogin pariin palatessa sitten lisää, esseekokoelman kirjoittaminen jatkuu miten kuten, kunnes laitan sen syksyllä tauolle ja palaan romaanikäsiksen pariin… heinäkuu kuluu käytännössä silkan matkustamisen merkeissä, joten en edes lupaile satunnaisia päivityksiä, vaan lupaan etten päivitä tänne mitään… tauko otaksuakseni aina tekee hyvää, nähdään elokuussa.

Just a Thought: ehjän maailman painostava tyyneys

Ainoastaan läpinäkyvyys takaa rauniot, joita me tarvitsemme uskoaksemme.

Uusia luontomerkkejä

Käsitteen ”luontoystävällinen” tilalle on viipymättä lanseerattava ilmaisu ”vähemmän luontoa vihaava”, sillä mikään luontoystävälliseksi itsensä nimeävä artikkeli tai tuote ei milloinkaan todella auta tolkuttomaksi käynyttä tilannetta, ainoastaan höllentää hirttoköyttä, jossa maapallon ekokatastrofi riippuu… ilmiö on sama kuin jos lapsia julmasti kurittavaa pedagogia kutsuttaisiin ”lapsiystävälliseksi” – tietenkin, jos suhteutetaan lapsenmurhaajiin ja pedofiileihin, kuten luonnon tapauksessa rata-autoiluun ja raskasteollisuuteen, mutta kenties ei silti niin ystävällinen… voisi lanseerata ”vähemmän luontoa vihaava” -tarroja ja labeleita, joita vain sopivan laimeasti elonkehää kiduttavat ja sen todistamaan onnistuvat artikkelit ja toimet saisivat osakseen… näin ollen ekologisen tietoisuuden tekopyhän aneen ostaminen ei kävisi ihmisiä kusettavan liukkaan retoriikan kautta niin vaivattomasti – ainakin meidän pitää näet kärsiä siitä mitä teemme, vaikka emme voisi vähentää sen tekemistä.

Yhteiskunnat vaakakupissa, eli teoria häiriintyneestä painovoimalaista

“Demokratia tarkoittaa sitä, että kansalaisia estetään vaikuttamasta asioihinsa ja että tiedonvälitys pidetään tiukasti kontrollissa. Tämä saattaa kuulostaa hieman oudolta määritelmältä, mutta on tärkeätä ymmärtää, että se on vallitseva käsitys länsimaissa.”

(Chomsky: “Mediakontrolli”, s. 12,)

…alkaako kuulostaa tutulta? …kenties esimerkiksi Valko-Venäjän presidentti Aleksandr Lukašenkan diktaturisen kammottavat hallitsemismenetelmät ovat oman vallitsevan käsitteemme mukaisesti varsin demokraattisia, ja mikä ajattelematonta ensi alkuun kauhistaa, pitkälti samanlaisia kuin omassa maailmassamme, jossa vaikutuksen suoruus peitetään ja me tuudittaudumme vaivatta karkuun pahaa Luka-setää, kun meille kerrotaan että täälläpä se demokratia vallitsee, saatte ihan itse valita kuka pääsee ottamaan vastaan kelpo rahoja kampanjansa aikana ja sitten edistämään Sukarin tai muiden epämääräisten ryhmittymien taakse kätkeytyvien ajatusgryndereiden Ideaparkeja ja tittelitavoitteita… me kun niin kovasti haluamme uskoa siihen, että demokratia toimii, ja siksi uskomme, yhteisymmärryksestä suljemme silmämme kuin kaivon, johon joku on pudonnut ja toteamme vaitonaisella äänellä: ei täällä mitään tapahtunut… näennäisjärkyttynyt, mihinkään tähtäämätön päivittely on parasta mihin yhteiskunnallisesti patalaiska raitasolmio näillä leveyspiireillä pystyy – pääsemme helpolla, koska meidän ei tarvitse kyseenalaistaa mitään: riittää, että uskoo elävänsä toimivassa yhteiskunnassa tai ainakin todellisuudessa joka ei ole esimerkiksi suorasuokaisen Valko-Venäjän kaltainen… juuri tämän harhan sisällä meidän annetaan toimia muka vapaasti: me voimme valita omat kalsarimme, einesnakit tai maksalaatikon, voimme valita hoidatammeko hampaamme yksityisellä vai julkisella puolella (vai jopa Virossa), valita mitä elokuvaa katsomme – mutta emme todella valitse, noudatamme normeja, jotka ovat nuoremmille sukupolville yhä enemmän luonnollisina pidettyjä, vaikka ne sisältävät hyväksikäytön eetoksen… meidät toisin sanoen tainnutetaan, me katsomme elokuvaa ja nyökkäämme sen tulkinnalle historiasta, koska emme pidä sitä tulkintana, vaan historiana – kaikki vain sen vuoksi, että pitkän aikaa sitten valtiomme ovat muuttuneet fiktiosta simulaatioksi, ihmiset pampuin hallittavasta karjasta aivopesuloissa vapaaehtoisesti viivytteleväksi roskasakiksi:

“Kansan tulee istua yksin television ääressä, joka poraa heidän kalloonsa viestiä, jossa sanotaan, että elämän ainoa arvo on hankkia lisää tavaroita, tai elää niin kuin se rikas keskiluokkainen perhe jota katselet ja jolla on kivoja arvoja, kuten sopusointu […] Lauman huomio tulee suunnata muualle. Sen pitää katsoa jenkkifutiksen Superbowlia tai komediasarjoja tai väkivaltaisia elokuvia. Aina silloin tällöin lauma pitää houkutella hokemaan merkityksettömiä iskulauseita, kuten: ’Tue joukkojamme.’ Heidät täytyy pitää peloissaan, koska jos he eivät kunnolla pelkää ja säiky vaanivia piruja, jotka tulevat tuhoamaan heidät mistä milloinkin, saattaa joku alkaa ajattelemaan.”

(Chomsky: “Mediakontrolli”, s. 26-27).

Quote of the Day: lukemisen politiikka

“Luen uudelleen kirjoja joita rakastan ja rakastan niitä kirjoja joita luen uudelleen, ja aistin aina saman yhteisymmärryksen ja rikostoveruuden tunteen sekä ennen kaikkea viimein löydetyn sukulaisuuden synnyttämää nautintoa lukiessani uudelleen ensimmäiset kaksikymmentä sivua, muutaman kappaleen tai koko kirjan.”

Georges Perec

*

Tämä lausunto on tosi… siinäkin negatiivisessa mielessä, että hyvin monet kirjat on niiden kelvottomuuden vuoksi jätettävä kesken / lukematta ja palattava uudelleen johonkin laadukkaaksi osoittaututeeseen… juuri tästä johtuu tuo “rikostoveruuden” tunne, julkinen salaliitto luokattomia skribenttien raapustuksia kohtaan…

Just a Thought: kepeä apokalypsi

Suurin osa ihmisistä ymmärtää, että maapallo on tuhoutumassa.

Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä, että he itse tuhoavat sen.

Iso-O

Kohti Oulua ja sarjassaan toisia Yöttömän yön kirjamessuja… kaikkea on jälleen tarjolla ohjelmassa, kauppa käynee pohjoisessa, lauantain iltaklubinkaan kaarti ei ole kehnompi… katsokaa nettisivuilta, itse olen haastateltavana ja haastattelen – palataan Susi rajoille sunnuntaina messuhumun hälvettyä.

Kirjastot kortilla

En ehtinyt Turusta poissa ollessani seurata esiin leimahtanutta, vastuuta pakenevalla hyssyttelyllä ja paskanjauhannan sammutuspeitolla taiten tukahdutettua paikallista kirjastokeskustelua, mutta päivitin tietojani eilen kulttuuripuolen tilakekkerien suhteen, mikä osoittautui varsin tarpeelliseksi… vaikuttaa siltä, että paikallis- tai lähiökirjastojen toimintaa ollaan Turussa melko radikaalisti edelleen supistamassa (sen jälkeen kun muutamaan kirjastoon jo lyötiin laudat luukulle viime vuonna pääkirjaston suuruuden edestä) …tätä ei kuitenkaan lehtien haastetteluissa ja kabineteissa suoraan kerrota, vaan ollaan tavan mukaan olevinaan uljaalla asialla joko todella uskoen tähän harhaan tai sitten ihan tarkoituksella ampuen kohti ja selitellen, että tähtäin on korkeammalla… virkakaaderin retoriseen hölynpölyyn kuuluu, että lähikirjastojen tiloihin suunnitellaan “kulttuurikeskuksia” – tämä ei Turussa ole koskaan tarkoittanut yhtään mitään, korkeintaan, että sivukirjastojen varoja voidaan helposti leikata puoleen silmänkääntötempulla ja sieltä häviää puolet kirjoista, jotka eivät toki kirjaston pääasiallinen artikkeli olekaan, etenkään uuden ja upean pääkirjaston, joka on auki koko kesän viikot läpeensä ilman, että siellä on ainuttakaan runo- tai proosakirjaa, jotka ovat edelleen odottamassa siirtoa tiloihin (auki pitämiseen tarvitaan tietenkin varoja, jotka ovat pois pienemmiltä) …don’t get me wrong, minusta uusi kirjasto on erinomaisen toimiva tila ja mainio paikka, mutta jos kirjastotoiminnan pääasiaksi kirjojen sujuvan saatavuuden sijaan nousee neuvostotyylinen paraatimegalomania, kulttuuripöhöisten komeljanttarien mitäänsanomattomat kiertokäynnit ja pompöösit puheet lasiseinien edessä vailla sisältöä, niin päin helvettiä menee, ja toki on jo mennytkin hyvän tovin, kohti kulttuuripääkaupunkia kuin törmäystestiä, veitset leikkaa jo marengilla valeltua homeista kakkua, jota pukuniekat punaisine naamoineen huuhtelevat alas vuosikertakäyttöviinillä, sillä kulttuuripääkaupunki korostaa suurta ja keskitettyä, ei hajautettua ja omaperäistä – lähiöstä ei paska keskustaan haise, kun kirjastoista tulee pelkkiä jakelupisteitä, joissa kirjan lainauksesta saa maksaa, tasa-arvoa, eikä niin… ilmeisesti ainakin Varissuon kirjaston kokoelmia ollaan selvästi supistamassa, ja tiloja suunnitellaan osaksi nuorisotilakäyttöön – enkä minä nuorisotiloja vastusta, vaan sitä että absurdit nivellykset vaatetetaan hyväntekeväisyyden kauhtanaan, vaikka kyse on raha- ja voimavarojen ohjaamisesta muodolliseen näyttävyyteen kirjaston peruspalvelujen, sisällön sijaan… asialla tuntuvat olevan etenkin kulttuuritoimi sotkeentuneine johtoineen ja kirjastoitoimen kansankynttilät, joille on ilmeisesti tärkeämpää runnoa oma itsekäs asiansa, monumentaalinen (kuin mainiouttaan hourailevat Faaraot pykäisivät itselleen muistoksi pyramidia) kaiken kansan kiertoajelukirjaston täydellinen toiminta läpi ja unohtaa sivukirjastot, unohtaa eritoten vapaa keskustelu aiheesta, kun hyllyjen takana byrokratian koura kuuleman mukaan tukkii suita patalappumafiatyyliin – kulttuuri siinä aulassa notkuvia päättäjiä kähmiessä ainakin unohtuu, ja olkoonkin jos itse uskovat asiaan, eivätkä ole pelkästään pahantahtoisia, sillä ei tyhmyyskään oikeuta sitä, että kirjastosta katoavat kirjat ja tilalle tulee einesnakkeja ja delegaatio kafkalaisia prokuraattoreita.

TIEDOTE: Lounais-Suomen Kirjailijat ry. järjestää poikkitaiteellisen mielenilmaisun lähikirjastojen puolesta 16.5. Varissuon kirjastolla. Klo 12 lähtien paikalla rakennetaan kirjoista domino – miten käy kun yksi kulttuurin palikka kaatuu? Domino päästetään irti noin klo 13, tule katsomaan kun kirjat vierivät kirjastosta ulos. Lounaissuomalaisten kirjailijoiden mielestä kirjastossa pitäisi tulevaisuudessakin olla myös kirjoja.

Quote of the Day: suora vai peitelty hallinta?

“Propaganda on demokratialle sitä mitä pamppu on totalitaariselle valtiolle.”

Noam Chomsky

Mielipideautomaatit

- En enää tee muuta kuin annan haastatteluja ja poseeraan valokuvaajille.

Kirjailija Doris Lessingin, viime vuoden laadukkaan Nobelistin kerrassaan oivallinen taannoinen kommentti BBC:lle kuvaa hyvin niitä absurdeja vaatimuksia mitä etenkin kirjailijoille sälytetään oikeastaan jo ennen suuria palkintoja: kirjailija on jokapaikan tasohöylä, jolla pitäisi olla mielipide niin koiranruoan laadusta, uusfasismin noususta, keppijumpasta, joukkoliikenteestä kuin missien sanomisista – tällainen mentaliteetti johtaa tietenkin vain ympäripyöreisiin latteuksiin, jotka todennäköisesti korostuvat vain jonkun Nobelin pystin jälkeen, kun tekijästä tulee henkilönä oma teoksensa ja hänen on jatkuvasti edustettava jotain keulakuvana, jolloin laivaa on turha ohjata yhtään mihinkään… eihän siinä muuta kuin vastailee puhelimeen ja poseeraa puun alla… Lessing valittaa hänkin, ettei kirjoittamiselle ole enää aikaa / motivaatiota – hus haaskat helvettiin.