Potilaan kärsimysten pitkittämisen estetiikka

“Libertarianistiset ja anarkistiset liikkeet ovat olleet kovin lyhytnäköisiä ajaessaan oppiaan järkähtämättöminä ilman että ovat välittäneet inhimillisistä seurauksista. On siis täysin sopivaa… tarkoitan omasta näkökulmastani ja muutaman muunkin, ajatella valtion olevan lainvastainen instituutio. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että valtiota ei pitäisi joskus kannattaa. Toisinaan on vieläkin laittomampia instituutioita, jotka ottavat vallan, jos vähemmän lainvastaista järjestelmää ei tueta. Jos siis ollaan huolissaan nimenomaan ihmisistä, niin voidaan mennä konkreettiselle tasolle ja miettiä Yhdysvaltoja. Valtiosektori tekee kammottavia asioita, mutta se sattuu myös tekemään joitain hyviä tekoja. Vuosisatojen mittaisen laajan kamppailun tuloksena ollaan saatu aikaan minimaalinen sosiaaliturvajärjestelmä, joka tarjoaa apua köyhille äideille ja lapsille. Kun valtion rooli minimoidaan, nämä edut joutuu vaaraan. Anarkistit eivät vaikuta ymmärtävän, että heidän pitäisi kannattaa valtiota. He vain liittyvät äärioikeistoon sanomalla, “Kyllä, meidän on minimoitava valtion rooli” tarkoituksenaan antaa lisää valtaa yksityisten sortajien käsiin, jotka ovat kansalle käsittämättömiä ja täysin totalitaristisia. [...] Jos ihminen on kiinnostunut siitä, riittääkö seitsenvuotiaalla lapsella ruokaa, silloin on kannatettava valtiosektoria tässä kehitysvaiheessa ja samalla tiedostettava, että pitkällä tähtäimellä se on laiton. Tiedän monien ihmisten ajattelevan, että tämä on vaikea kysymys ja minua itseäni kritisoidaan jatkuvasti vasemmiston suunnalta, että en pitäydy periaatteissani. Heille periaate tarkoittaa valtion vastustamista, vaikka sen kautta he sattumalta asettaisivatkin vallan yksityisten totalitarististen organisaatioiden käsiin, joista on ilahduttavaa nähdä lasten nääntyvän nälkään. Uskon, että meidän on pystyttävä pitämään nämä seikat mielessämme, jos haluamme ajatella rakentavasti tulevaisuuden ongelmia. Itse asiassa valtiosektorin suojeleminen tänä päivänä on askel kohti valtion hävittämistä, koska se pitää yllä julkista tilaa, jossa ihmisten osallistuminen, organisointi ja poliittinen vaikutus käyvät mahdollisiksi, vaikkakin rajoitetulla tavalla. Jos se poistetaan, me palaamme […] diktatuuriin tai kenties yksityiseen diktatuuriin, mutta se tuskin on askel vapautumista kohti. Tarkoitan, että ihmiset voivat tulla fraasin “minimoikaa valtiovalta” viettelemiksi ja jäädä ikään kuin niiden satimeen ilman että ajattelevat mitä se tarkoittaa. Se on valtiovallan vähentämistä ja vielä pahemman vallan kasvattamista. Se ei tosiaan ole anarkistinen päämäärä.”

Noam Chomsky: “Esseitä anarkismista” (On Anarchism, suom. Ville-Juhani Sutinen)