Punainen viiva ja muita kepeitä juttuja kotiin palaamisen sivuistuimelta
toukokuu 12, 2008
Suomi, toukokuu, säyseät paviaanit kerääntyvät vastaanottimiensa ääreen ilta toisensa jälkeen nostattamaan hämmästyttävästi kansallisen oma-arvontunnon peittävällä maalilla maalattua ruosteista tukipylvästä oikein porukalla pystyyn, sillä jossain laatikossa on nyt miljonäärejä keppeineen jäällä liukastelemassa toistensa lempeisiin syliin ja sullomassa pyöreää kumista valmistettua pelivälinettä laiskana riippuvaan verkkoon – voi miten ihanaa, voi jättää amerikkalaisen sarjan yhden jakson katsomatta kun on miehekästä draamaa ja syvällisiä väliaikahaastatteluja (”Kuinka aiotte kääntää pelin eduksenne?” ”Pitää vain tehdä enemmän maaleja”), voi unohtaa työ- ja aviopaineet, aivopaineet, voi harrastaa seksiä useammin kuin urheiluruudun jälkeen lauantaisin, voi juoda kaljan, voi juoda toisen, syödä makkaraa, leikkiä lasten kanssa ja pelastaa maailman, voi puhua muustakin kuin asuntolainojen koroista & energiansäästölampuista työpaikan kahvitunnilla, voi olla nostalginen, herkkä, antaa tunteidensa näkyä, voi ottaa lomaa, kaikki ymmärtävät kun kyseessä on kansallisten kalsareiden nostaminen nilkoista …en minä jääkiekkoa vihaa, ajatellako sitä nyt oikein minään ylipäänsä sen enempää kuin valmissalaatteja tai halpahalliketjun vaatteita, mutta on hämmästyttävää kuinka ihmiset reagoivat siihen – kuinka juuri jääkiekko kaikista mahdollisista lajeista lykkii jonkinlaista abstraktin suomalaisuuden halkoa kaikkien rintojen kamiinoihin… eikö vain olisi mahdollista kytkeä mallioppimisen kautta samaa ”fiilistä” (good god how I hate that expression) mihin tahansa yhtä triviaaliin kuten vaikkapa kevytnakkien syöntikilpailuun, poliisien rivitanssiin tai saappaanheittoon (joka traagista kyllä on eräs suosituimpia urheilumuotoja lapsuuden kotikaupungissani)? …ilmeisesti kyse ei näet ole siitä, että urheilua seuraavat vimmastuisivat lisää lätkän maailmanparhauden kemujen koittaessa, vaan sen ohella myös siitä, että ajatuksensa sivuun laittavat & kaukalon digitaaliselle laidalle raahautuvat nekin jotka tavallisesti eivät innolla seuraa haitallisia maailmanlaajuisia ihmisoikeuksien loukkauksia kuten Formula-kilpailuja, jonka rinnalla Venäjän pompöösi voitonpäivän paraati vaikuttaa rauhanomaiselta sunnuntaiajelulta ja aiheuttaa paljon vähemmän globaalin katastrofin pelkoa… tiedän, että joku tutuistani ryhtyy puhumaan jääkiekon estetiikasta tämän jälkeen, puhu: minä vastaan… keskustellaan muustakin kuin siitä kuinka puukot jalassa leikkikentällä äimistelevät aikuiset miehet viitsivät taantua (tai mikä pelottavaa, olla sitä) leikkikoululaisten tasolle ja paukutella toisiaan nyrkeillä naamaan… tämä perspektiivistä kotiin palattua – matkan jälkeen ryhdyn laatimaan Valko-Venäjästä kulttuuris-yhteiskunnallis-esteettistä esseetä, jonka kenties julkaisen lyhennettynä jossain lehdessä, koko versiona myöhemmin esseekokoelmassa – roiskeita & lastuja kai tännekin… Tartosta en kirjoita mitään, mutta kiitän auliisti Prima Vista -kirjallisuusfestivaalia (joka ei omasta kepeää huvittuneisuutta aiheuttaneesta sloganistaan huolimatta ole ”Pohjoismaiden suurin”, mutta annetakoon se anteeksi) Suomi-instituuttia, Maria Untia, runojamme tulkannutta Triiniä, ja varsinkin viimeisen päivän järjestelyitä jokilaivaristeilyineen, ynnä nerokkaita mieliä illan keskusteluissa Mehis Heinsaaria, Wimbergiä, Villu Tammea, jotain näyttelijää vihdan kanssa, keramme samana aurinkoisena päivänä esiintyneitä nuoria kirjailijoita ja kaikkia joiden nimiä en muista enää.
toukokuu 12, 2008 at 2:56 ip
Mutta eikö ole melko naiivia olla näkemättä puukkopelin filosofista puolta? Sehän on täysin samaa ei-niin-harmaata-aluetta jota ihmiset käyttävät kompensoidakseen heikkouksiaan; heikkoryhtisimmät haukkuvat maanrakoon urheilun ja kuntoilun, idiootit pitävät älykkyyttä typeryytenä, typerät eivät ymmärrä miksi älykkäät meuhkaavat ja mistä, vähän myyvät kirjailjat kertovat kuinka raharikkaat kollegat ovat hömppää, raharikkaat kollegat nauravat partaansa kun heikompiosaisemmat syövät IKEAn aterimista, samaa kaavaa siis noudatetaan.
toukokuu 12, 2008 at 4:57 ip
Jo toki – olen osittain samaa mieltä, ja tunnustan että asiaa voidaan tarkastella myös tuolta kannalta… mutta pyrin (huom. p y r i n) kirjoituksessani välttelemään asennetta “älykkö haukkuu urheilua” – minulla näet ei todella ole mitään erityistä jääkiekkoa vastaan – ja hämmästelemään sitä, miksi juuri sillä on erityisasema…monet tavallisesti “heikkoryhtiset” uneksijat tarttuvat MM-kilvoittelun koittaessa Karjala-pulloon ja istuvat nojatuolien teloituslaitteisiin mölyämään tai keksimään jotain nokkelampaa sanottavaa asiasta jota ei – jumala armahda – voi kuitenkaan tutkia kuin sotahistoriaa… eli miksi jääkiekko rikkoo Suomessa juuri tuon kuvaamasi ja tunnustetun asenteiden polariteetin? Kyse ei voi olla pelin itsensä luonteesta.
toukokuu 12, 2008 at 5:12 ip
Well. The first thing you should do is to read my name again (maybe you should read it even twice, just in case) and maybe then you will remember that silly and drunk girl who had blonde hair and lots of stupid things to talk about and yes, she was the one who broke the cork of your winebottle and who is coming to Finland in summer.
Now let me guess… You still don´t remember, do you?:)
toukokuu 12, 2008 at 5:25 ip
Ah, cheers Lee – still communicating in English altough you apparently read Finnish as fluently too… well, how could I forget the stais of Pirogoff-park with twenty happily drunk people – because of your corkscrew I had to drink the too sweet (”liiga mage” as was taught) red wine like a child from feeding bottle, haha – so thanks for that.
toukokuu 12, 2008 at 9:03 ip
Miksi ei voisi olla kyse pelkästään pelistä? Peli on sanana ja tarkoituksena peli. Miten siitä on syntynyt niin vakavaa? Miksi se menee onkaloista poikittain?
Kysehän on vain katsantokannoista. Se on estetiikkaa mikä ei välttämättä yllä, eikä välttämättä halua yltää, kyykkyselkäisyyteen, se on leipää ja sirkushuveja, se on ikkuna josta ei välttämättä näe jos oma hengitys on liian kuumaa. Ja se on huvittavaa jos niin lähellä ikkunaa on kyhjötettävä.
Sinänsä hyvä kysymys, ehkä kyse on myös yhtenäisyydestä, tai siitä pienestä murusesta jolla jakaa samaa kulttuuria ja kokemusperää ja joka saattaa alkaa kutittelemaan kun aika koittaa ja ehkä se taas on defenssi sille perisuomalaiselle huonolle itsetunnolle jota valitettavasti joutuu kohtaamaan siellä täällä erinäisissä yhteyksissä, kun oikeasti se pieni sisäinen lapsi on kadoksissa ja sen tilalla asuu suuri suomalainen jota ei ulkopuolinen huomaa.
Toisaalta voisi myös kysyä mikä saa meidät kuvittelemaan itsemme älyköiksi? Olemmeko edes sellaisia ja jos olisimmekin/olemmekin, niin mitä merkitystä sen julkituonnilla olisi/on koska sekin on vain nojatuolissa istuvaa olutpullopönötystä, leipää ja sirkushuveja.
Käsitän nuo sähkötuolitapaukset juurien vaalijoiksi.
toukokuu 12, 2008 at 9:30 ip
Ensin vähän syrjään varsinaisesta keskustelunaiheesta: peli ei tätä nykyä ole enää “vain” peliä, etenkään silloin kun siihen liittyy valtavia vahingollisia ylikansallisia mafiaorganisaatioita kuten jalkapallossa tai absurdia hyväksyttyä maapallon tuhoamisvimmaa kuten autourheilussa.
Jääkiekko on peli siinä missä muutkin – toki, mutta kenties ihmettelen juuri sitä: miksi jääkiekko kirvoittaa suurta yhteisöllisyyttä ja miksi siitä puhutaan… laji on triviaalien keksittyjen sääntöjen kokoelma, yhtä hyvin voisimme fanittaa vaikka jätkänshakkia.
Ja jos myytti “suomalaisten huonosta itsetunnosta” on todellinen, eikö olisi parempi tunnustaa se kuin koettaa paikata sitä jonkin avulla, joka on “vain” peliä (tosin en nyt ole varma onko tuo myytti ollenkaan todellinen) – jos kulttuuri on jotain, niin itsensä ja ympäristönsä ymmärtämistä.
Älykköys (hauska sana muuten) tässä viestivitjassa on olemassa juuri suhteessa luotuun dikotomiaan – se on niitä käsitteitä jotka on määriteltävä viitekehyksessään aina uudestaan… mutta jaksan toivoa, että ajattelu ja ajattelun julkituonti kontrastina ajan kuluttamiseen ulkoa tuotetulla trivialiteetilla voisi vielä pelastaa maailman – jääkiekko ei sitä takuulla tuhoa, mutta tuntuu enemmän ajantappamiselta kun maailma ikkunan takana kulkee kohti tuhoa… en usko, että älyköt voivat pelastaa maailmaa, mutta tärkeintä lienee se kuinka viimeiset hetket käyttää.
toukokuu 13, 2008 at 12:05 am
Miksei jääkiekko herättäisi senkaltaisia reaktioita? Mafiaorganisaatiot ylipäätä missään tuskin tuhoavat maapalloa saatika kykyä ajatteluun, olisi melko naiivia sellainen ajattelu. Tottakai se on peliä, pitää vain laajentaa käsitettä tai ymmärtää nähdä se erilaisena kuin yleensä. Ylimielisyys sen estää.
Miten suomalainen itsetunnon huonous olisi mikään myytti? Senhän näkee jokapuolella, huvittavimmillaan ehkä juuri ylimielisyytenä vaikkapa kulttuurin joka sektorilla: muodissa, elokuvat ja musiikki, taide, kirjallisuus jne.. totuus kuitenkin on se ettei täällä mitään järin uutta tehdä tai “luoda” vaan surullisen perässä tullaan. Ja tämä tietysti ulottuu huippu-urheiluun asti, hyvin kapeaa sekin.
Historiassa on kaikkein suurimpia “helmiä”: “yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää”, Nokia on jo kupla itsessään jne. jne.
Niin, ajattelu on todella vain älykkyyden yksi laji, korkeintaan, kinesteettisyys yhtälailla yhdenvertainen, enkä lähtisi niitäkään vertaamaan, sillä surullista on kun ajatellaan, että ajattelulla on päästy siihen missä nyt mennään. Ja vaikka kuinka ajateltaisiin vihreästi jne muutettaisiin asenteita niin siltikin jäljellä on Venäjä jota ei yksikään suomalainen muuta suuntaan eikä toiseen.
Suomessa ei keskitytä tarpeeksi inhimilliseen kehittymiseen (ja tästä hyvänä esimerkkinä turha löpinä älymystöstä tai ajattelutavoista, olisi tärkeää kohdentaa ajattelu ensin oikeaan kohtaan ja tällaisessa tilanteessa se tuskin on maailmanrauha tai luonnon suojelu; pitäisi saada ensin paikalleen halu itsensä kehittymiseen, sitä kautta asenteet muuttuisivat).
Esimerkkejä on monia: suomalainen nainen on nostanut päätään ja heti suomalainen mies on vinkumassa huonoa itsetuntoaan, Kirjailijaliitossa on joidenkin suusta samantien viety tikkarit kun kuvitellaan olevan enemmän kuin mitä ollaan, mitä sekin on, kuvitelma suomalaisen kirjallisuuden tasosta? Yhtä hömppää siellä täällä;ja sitten kuitenkin paukutellaan henkseleitä. Huvittavaa.
Itse oikeastaan vastasitkin jo asiaan:kyllä, suomalainen itsetunto paranisi kun suomalainen ymmärtäisi paremmin itseään ja sen estää ylimielisyys joka on merkki huonosta itsetunnosta. Hyvin yksinkertaista.
Tämä kirjoituskin on hyvä esimerkki siitä, toisaalta ehkä tämä kuvastaa jotakin muuta kuin epäolennaisuuksia.
toukokuu 13, 2008 at 12:16 am
Jatkan noista teemoista vielä ehtiessäni, mutta oikeastaan alkuperäinen pointtini tiivistyy hyvin siihen, että tämä keskustelu ylipäänsä käydään, emmekä me ole kaljabaarissa katsomassa kiekkopeliä… silloin ei jäisi aikaa pohtia näitä asioita – ja jos tämä pohdinta ei maailmaa muutakaan, niin ainakin tekee siitä siedettävämmän lisäämällä ymmärrystä… kenties jääkiekkokin tekee maailmasta siedettävämmän, mutta pikemminkin eskapistisena.
toukokuu 13, 2008 at 10:48 am
Eikö juuri tämän asian pohdiskelu saisi oikeat puitteensa kaljabaarista? Ja voi tietysti heittää ilmoille kysymyksen onko tämänkaltainen pohdiskelu ollenkaan edes niin tärkeää kuin kiekon toljottaminen kantakuppilassa, sillä ainakin tämän keskustelun funktio on melko alhainen; mitään uutta tai kiinnostavaa ei ole ilmennyt. Tämä siis vain huomiona siihen, että lienee toisaalta aivan sama kuinka energiansa tai ajatuksensa hukkaa jos niin on käyvä kuitenkin.
Epäilemättä urheilulla on myös eskapistinen luonteensa, hyvä huomio; se on lyhyt matka arjesta. Mutta onko se sittenkään niin mustavalkoista? Onko se vain hyvä tekosyy jollekin mitä ei tahtoisi hyväksyä ja sitä kautta ymmärtää ja olla siis vain hiukan huvittavaa ymmärtämättömyyttä? Voisiko se olla pikemminkin se mielentila minne päästä? Urheilun suurimpia ansioita on se, että se vapauttaa ihmisen olemaan juuri sellainen kuin on; sen ei tarvitse olla missään roolissa,sen ei tarvitse vastata kenenkään odotuksiin,nimenomaan urheilun seuraaminen. Ehkä tällaista kaivattaisiin enemmän, sillä rooliodotukset ovat tämän päivän yksilön vankila; uskoisin, että juuri tämän vuoksi ihmisen inhimillinen kehitys ei ole tendessinomaista kun sitä verrataan muihin sektoreihin, vaikkapa tieteen alaan.
Toisaalta jos todella olisi niin, että jääkiekolla olisi vain kuvaamasi rooli yhteiskunnassa, maailmassa, niin olisiko sen arvo yhtään sen vähäisempi? Uskon, ettei. Saman kysymyksen voisi heittää melkeinpä minkä tahansa ylle; eikö kirjallisuudella tai musiikilla ole juuri samanlainen funktio yhtenä niistä? On hiukan romantisoitua ajatella, että kirjallisuuden ainut funktio olisi sivistää; tällaisen ajatuksen valossa se olisi onnistunut tehtävässään erittäin huonosti eikä olisi näin ollen eduksi milläänlailla itselleen tai ympäristölleen, mutta en halua uskoa niin, vaan haluan uskoa siihen, että yksikantaisesta ajattelusta luovutaan, juuri siitä ylimielisyydestä, ja onnistutaan oikeasti pääsemään minuuden lähteille ympäriinsä.
Keskustelu on mielenkiintoa, kuten jääkiekkokin.
toukokuu 13, 2008 at 2:08 ip
Keskustelun tuloksena tapahtuu joskus siirtymä. Jos näin ei käy, syy lienee keskustelijoissa. Jonkun korvat olivat kiinni, tai jollakulla ei ollut mitään mielenkiintoista sanottavaa.
Entä jääkiekon tuloksena?
toukokuu 13, 2008 at 3:31 ip
Amen, toveri Kermaneukku – ainakin se toivonhippu, että tuo on mahdollista tekee keskustelusta ajankuluna laadullisesti erilaista kuin jääkiekosta.
toukokuu 13, 2008 at 3:43 ip
Ah, olenko havaitsevinani ylimielisyyttä, tai edes kevyttä kapea-alaista katsetta! Rajoittuneisuus on suomalainen perisynti; sen vuoksi täältä enää harvoin tulee mitään Suurta, tosin liekö tarvekaan, kun olemme tyytyväisiä tässä äidinkainalossa, omassa pienessä mökissämme ja luulemme, että tämä on kaikki, vaikka mahdollisuus oli enempään. Tulos lienee vähäisin vaikutin yhtään mihinkään. Ja tosiaan kuten jo hienosti tulikin mainittua niin niinhän se ollee; riippuuen suuresti keskustelijoista määräytyy tylsistymisen korkeus ja se kuinka helposti haluaa olla kuuntelematta. Eikö lähes puolet “blogistaniasta” ole täyttä shittiä, hirveätä laakamatoa joka ei anna yhtään mitään, ja jolla voisi tapetoida seinät?
Mistähän muuten johtuu tämä junttimaisuutemme?