Välihuomio kirjahyllystä luettavaa etsiessä

Matkan aikana luettu Georges Perecin Elämä käyttöohje. Romaaneja (“La vie mode d’emploi. Romans”) on tietenkin luvattoman hieno kirja siitä huolimatta että se ajoittain vaikuttaa viimeistelemättömältä tavalla, jolla en tarkoita teoksen fantastista estetisoitua orgaanista fragmentaarisuutta… ei siitä pääse mihinkään, että ranskalaisessa traditiossa kasvaneet sen osaavat, kirjallisuuden, elokuvan, miksei kuvataiteenkin, filosofian samoin… 50-luvun jälkeen mitään yhtä merkittävää ei ole muualla tehty samassa mittakaavassa etenkään proosan puolella… Yhdysvalloista muutamia poikkeuksia, sovitaan niin, mutta koko tasoa tarkastellen Etelä-Amerikkakin on paljon mielenkiintoisempi kuin hyperrepresentaation sisässä kieppuvat insinöörit… en edes jaksa ottaa Suomea puheeksi tässä vaiheessa, niin kelvotonta kuultavaa oli viime viikolla jonain päivänä YLE:n Kultakuumeessa käyty keskustelu kotimaisesta proosasta… kotimainen kertomakirjallisuus on yleistasolla todella siksi pöhöttynyt meren huuhtelema ruumis, että keskustelukin siitä on laimeaa sipuliteetä… seuraavaksi poimin näköjään käteeni Andre Belyin leimahtavat sirpaleisen romaanin Peterburg, josta pidin ainakin kolme, neljä vuotta sitten, saa nähdä.