Kirjastot kortilla

En ehtinyt Turusta poissa ollessani seurata esiin leimahtanutta, vastuuta pakenevalla hyssyttelyllä ja paskanjauhannan sammutuspeitolla taiten tukahdutettua paikallista kirjastokeskustelua, mutta päivitin tietojani eilen kulttuuripuolen tilakekkerien suhteen, mikä osoittautui varsin tarpeelliseksi… vaikuttaa siltä, että paikallis- tai lähiökirjastojen toimintaa ollaan Turussa melko radikaalisti edelleen supistamassa (sen jälkeen kun muutamaan kirjastoon jo lyötiin laudat luukulle viime vuonna pääkirjaston suuruuden edestä) …tätä ei kuitenkaan lehtien haastetteluissa ja kabineteissa suoraan kerrota, vaan ollaan tavan mukaan olevinaan uljaalla asialla joko todella uskoen tähän harhaan tai sitten ihan tarkoituksella ampuen kohti ja selitellen, että tähtäin on korkeammalla… virkakaaderin retoriseen hölynpölyyn kuuluu, että lähikirjastojen tiloihin suunnitellaan “kulttuurikeskuksia” – tämä ei Turussa ole koskaan tarkoittanut yhtään mitään, korkeintaan, että sivukirjastojen varoja voidaan helposti leikata puoleen silmänkääntötempulla ja sieltä häviää puolet kirjoista, jotka eivät toki kirjaston pääasiallinen artikkeli olekaan, etenkään uuden ja upean pääkirjaston, joka on auki koko kesän viikot läpeensä ilman, että siellä on ainuttakaan runo- tai proosakirjaa, jotka ovat edelleen odottamassa siirtoa tiloihin (auki pitämiseen tarvitaan tietenkin varoja, jotka ovat pois pienemmiltä) …don’t get me wrong, minusta uusi kirjasto on erinomaisen toimiva tila ja mainio paikka, mutta jos kirjastotoiminnan pääasiaksi kirjojen sujuvan saatavuuden sijaan nousee neuvostotyylinen paraatimegalomania, kulttuuripöhöisten komeljanttarien mitäänsanomattomat kiertokäynnit ja pompöösit puheet lasiseinien edessä vailla sisältöä, niin päin helvettiä menee, ja toki on jo mennytkin hyvän tovin, kohti kulttuuripääkaupunkia kuin törmäystestiä, veitset leikkaa jo marengilla valeltua homeista kakkua, jota pukuniekat punaisine naamoineen huuhtelevat alas vuosikertakäyttöviinillä, sillä kulttuuripääkaupunki korostaa suurta ja keskitettyä, ei hajautettua ja omaperäistä – lähiöstä ei paska keskustaan haise, kun kirjastoista tulee pelkkiä jakelupisteitä, joissa kirjan lainauksesta saa maksaa, tasa-arvoa, eikä niin… ilmeisesti ainakin Varissuon kirjaston kokoelmia ollaan selvästi supistamassa, ja tiloja suunnitellaan osaksi nuorisotilakäyttöön – enkä minä nuorisotiloja vastusta, vaan sitä että absurdit nivellykset vaatetetaan hyväntekeväisyyden kauhtanaan, vaikka kyse on raha- ja voimavarojen ohjaamisesta muodolliseen näyttävyyteen kirjaston peruspalvelujen, sisällön sijaan… asialla tuntuvat olevan etenkin kulttuuritoimi sotkeentuneine johtoineen ja kirjastoitoimen kansankynttilät, joille on ilmeisesti tärkeämpää runnoa oma itsekäs asiansa, monumentaalinen (kuin mainiouttaan hourailevat Faaraot pykäisivät itselleen muistoksi pyramidia) kaiken kansan kiertoajelukirjaston täydellinen toiminta läpi ja unohtaa sivukirjastot, unohtaa eritoten vapaa keskustelu aiheesta, kun hyllyjen takana byrokratian koura kuuleman mukaan tukkii suita patalappumafiatyyliin – kulttuuri siinä aulassa notkuvia päättäjiä kähmiessä ainakin unohtuu, ja olkoonkin jos itse uskovat asiaan, eivätkä ole pelkästään pahantahtoisia, sillä ei tyhmyyskään oikeuta sitä, että kirjastosta katoavat kirjat ja tilalle tulee einesnakkeja ja delegaatio kafkalaisia prokuraattoreita.

TIEDOTE: Lounais-Suomen Kirjailijat ry. järjestää poikkitaiteellisen mielenilmaisun lähikirjastojen puolesta 16.5. Varissuon kirjastolla. Klo 12 lähtien paikalla rakennetaan kirjoista domino – miten käy kun yksi kulttuurin palikka kaatuu? Domino päästetään irti noin klo 13, tule katsomaan kun kirjat vierivät kirjastosta ulos. Lounaissuomalaisten kirjailijoiden mielestä kirjastossa pitäisi tulevaisuudessakin olla myös kirjoja.

Quote of the Day: suora vai peitelty hallinta?

“Propaganda on demokratialle sitä mitä pamppu on totalitaariselle valtiolle.”

Noam Chomsky

Mielipideautomaatit

- En enää tee muuta kuin annan haastatteluja ja poseeraan valokuvaajille.

Kirjailija Doris Lessingin, viime vuoden laadukkaan Nobelistin kerrassaan oivallinen taannoinen kommentti BBC:lle kuvaa hyvin niitä absurdeja vaatimuksia mitä etenkin kirjailijoille sälytetään oikeastaan jo ennen suuria palkintoja: kirjailija on jokapaikan tasohöylä, jolla pitäisi olla mielipide niin koiranruoan laadusta, uusfasismin noususta, keppijumpasta, joukkoliikenteestä kuin missien sanomisista – tällainen mentaliteetti johtaa tietenkin vain ympäripyöreisiin latteuksiin, jotka todennäköisesti korostuvat vain jonkun Nobelin pystin jälkeen, kun tekijästä tulee henkilönä oma teoksensa ja hänen on jatkuvasti edustettava jotain keulakuvana, jolloin laivaa on turha ohjata yhtään mihinkään… eihän siinä muuta kuin vastailee puhelimeen ja poseeraa puun alla… Lessing valittaa hänkin, ettei kirjoittamiselle ole enää aikaa / motivaatiota – hus haaskat helvettiin.