Puutostauteja

”On ikävä havaita, että esi-isämme aiheuttivat niin monien eliölajien sukupuuton, ja vielä ikävämpää on se, että ihmisen samanlainen toiminta jatkuu yhä.”

Chris Turney

Tiedä häntä, onko tämä Exeterin yliopiston johtama monikansallinen tutkimus lohduttava vai traaginen uutinen – lohduttava kenties siinä mielessä, että kaikki jälkiteollisen ihmisen suorittamien tietoisten julmuuksien ja ajattelemattomien typeryyksien synnyttämät dystopiat eivät kenties olekaan niin murskaavan surullisia ja ainutkertaisia kuin voisi ajatella (ikään kuin nykyihminen sanoisi keskenkasvuisen tavoin vanhemmilleen: ”Kyllä minä tapoin muutaman sata lajia, mutta niin kai sinäkin teit nuoruudessasi.” – no joo, on toinen kysymys millä tavoin tämä toisaalta on lohdullista), ja että käyttäytymisemme sokeassa hulluudessa olisi jotain niin luontaista, että emme voi syyttää siitä itseämme… toisaalta se on samalla tavalla nurinpäin traaginen siinä mielessä, että kaikesta huolimatta emme koskaan opi mitään, toistamme samoja kaavoja ja malleja, jotka on koodattu johonkin niin syvälle, että tapamurhaaminen on vaivatta naamioitavissa tutkimustyöksi, hillitön egoismi ”ajan mukana” elämiseksi ja vallanhalu välttämättömänä vallitsevaksi vaivattomuuden toivossa teeskenneltyyn järjestelmään mukautumisessa…

London falling (yhtenäiskulttuuria pakeneva käymistila ainoana mahdollisena utopiana)

Lontoon kaltaisten identiteettinsä kadottaneiden kaupunkien jo aikaa sitten menetetty yhtenäisyys (ja yhtenäiskulttuuri) sekä sen tilalle (tai päälle) limittynyt monikeskisyys, juuriltaan irronneiden ryhmien variaatio ja hajanaisuus luovat monikulttuurisessa kehyksessä ristiriitaisen uuden integraation… kaikkihan tietävät, että jos keppi työnnetään osittain veden pinnan alle, näyttää siltä kuin se olisi poikki (tai jotenkin sijoiltaan) …tämä oli Lontoonkin kohtalo ennen monikulttuurista nyrjähdystä ja Iso-Britannian imperiumin hajoamista – nämä kaksi seikkaa kuitenkin katkaisevat kepin ennen kuin se työnnetään veteen: näin ollen illuusio kumoutuu, keppi näyttääkin ehjältä kun se on vedenpinnan alla, koska jo ennalta käsin on huolehdittu siitä, että se on todellisuudessa sijoiltaan, mutta vaikuttaa pinnan alla olevan ehjä… kaikkinainen liika ykseys tai yhtenäisyys tuhoaisi hajataittoisen monikulttuurisen utopian… ilmiö on sama kuin Parthenonin temppelissä Akropoliilla: se on rakennettu kulmiltaan vinoksi, jotta se alhaalta katseltaessa näyttäisi suoralta… pelkään sen kaiken kuitenkin olevan vain väliaikaista, taideteos joka unohdetaan, kaupataan jonkun rikkaan keräilijän seinälle, jossa se totaalisesti menettää merkityksensä esteettisenä objektina ja muuttuu taloudelliseksi sijoituskohteeksi.