Puutostauteja

”On ikävä havaita, että esi-isämme aiheuttivat niin monien eliölajien sukupuuton, ja vielä ikävämpää on se, että ihmisen samanlainen toiminta jatkuu yhä.”

Chris Turney

Tiedä häntä, onko tämä Exeterin yliopiston johtama monikansallinen tutkimus lohduttava vai traaginen uutinen – lohduttava kenties siinä mielessä, että kaikki jälkiteollisen ihmisen suorittamien tietoisten julmuuksien ja ajattelemattomien typeryyksien synnyttämät dystopiat eivät kenties olekaan niin murskaavan surullisia ja ainutkertaisia kuin voisi ajatella (ikään kuin nykyihminen sanoisi keskenkasvuisen tavoin vanhemmilleen: ”Kyllä minä tapoin muutaman sata lajia, mutta niin kai sinäkin teit nuoruudessasi.” – no joo, on toinen kysymys millä tavoin tämä toisaalta on lohdullista), ja että käyttäytymisemme sokeassa hulluudessa olisi jotain niin luontaista, että emme voi syyttää siitä itseämme… toisaalta se on samalla tavalla nurinpäin traaginen siinä mielessä, että kaikesta huolimatta emme koskaan opi mitään, toistamme samoja kaavoja ja malleja, jotka on koodattu johonkin niin syvälle, että tapamurhaaminen on vaivatta naamioitavissa tutkimustyöksi, hillitön egoismi ”ajan mukana” elämiseksi ja vallanhalu välttämättömänä vallitsevaksi vaivattomuuden toivossa teeskenneltyyn järjestelmään mukautumisessa…