Palasia irrallisista kertomuksista: kartano ja kaaosteoria -30

“Se on ainakin osittain, pala palalta, kuin kokongeista kelattua, silkkipaperinohutta ja yrittää lentää, saa aikaan maanvyöryn tai aivastuksen aivan muualla, paljon pieniä kolikoita kuin huonoja lupauksia, pitämättömiä, kiertämään luotuja, pörssi on romahtanut, katulyhdyt vetävät yöperhosia puoleensa, eikä tämä kuitenkaan ole pelkkää burettea: siis levitä siipesi, arvon lukija, asettele välineistö – etenkin tähän huoneeseen lavastetut monilukuiset linssit ja peilit – siten, että näet neljännestä huoneesta kaikkiin muihin, ajattele paikkaansa vaihtavien oviaukkojen slapstick-yllätyksellisyyttä, vähintään caligarimaisia perspektiivejä ja kokonaisuuksia, jotka vaikuttavat itseriittoisilta ja mahdottomilta purkaa, mutta kyhätään käyttämällä monimutkaista taittotekniikkaa, tarkasti hiottuja linssejä, tarkoituksellisia vääristymiä, kunnes sommitelma on, tai vaikuttaa olevan täydellinen ja etäisyys imettävissä suppilon sisään valitun alan laajuudelta. Kaikki se, jotta ei jäisi erehtymisen mahdollisuutta, aihelmia, ainoastaan itse laite, neula joka työnnetään perhosen läpi, kun se asetetaan lasilevyn alle, hiljaisuuteen, nimilappu nekrologinaan.”