Jumala salkussa

Turun kirjasto panee parastaan kaupungin elokuvatarjontaan esittämällä tämän viikon turkkilaista nykyelokuvaa… joskin kuva on natiseva DVD-esitys pienellä valkokankaalla, en valita, ja vaikka penkit ovat puolen tunnin jälkeen ihmisperseelle piinapenkkejä, en purnaa, sillä liian harvoin pääsee elokuvamaiseen ympäristöön näitä teoksia näkemään… eilen keskiviikkona esitettiin Özel Kiziltaninen laatuelokuva Takva (2006), joka kertoo istanbulilaisen, sympaattisen vaatimatonta elämää varastotyössä viettävän tavallista uskonnollisemman Muharremin muutoksesta, kun hän uskollisena ajautuu asumaan moskeijan asuntolaan ja toimittamaan yhteisön uskonnollisen johtajan raha-asioita, toisin sanoen keräämään moskeijan omistamien kiinteistöjen vuokria ja toimittamaan rahat sheikin haltuun… Muharrem kohtaa toisen maailman, rahan ja voittojen hillittömän, kaikki ovet & ikkunat vapaudelle avaavan säälimättömän todellisuuden, jossa uskonto on pelkkä veruke, vaikka kaikki voidaankin perustella sen kautta ad-hoc -tyyliin… uskonnollisen yhteisön johtajille ei tunnu koituvan tunnontuskia sairaiden maksukyvyttömien vuokralaisten viskaamisesta kämpästä pihalle, kun he vierittävät vastuun vilpittömänä aluksi toimineen Muharremin niskoille pakottamalla tämän ristiriitaisiin valintatehtäviin… paradoksien kera painiva Muharrem lankeaa syntisiin uniin ja alkaa vähitellen muuttua viiksekkääksi sliipatuksi liikemieheksi vainoharhoineen ja kavalluksineen päivineen, minkä metamorfoosin Erkan Can ilmentää näyttelijäntyöllään kiperän oivallisesti…. pidin Muharremin unikohtauksia aluksi hieman falskeina; ne ovat yhtä ylikorostuneita ja banaaleja kuin ukrainalaiset musiikkivideot kaikessa pöllyävässä dollarien määrässään, puolialastomien naisten veikeässä keimailussa & jälkiteollisen lasimaisessa maisemassaan pilvenpiirtäjineen päivineen, mutta sitten ymmärsin, että juuri niin sen pitää ollakin: tiukan uskonnollisen sommitelman sisälle puhkeavat ilma-aukot tasaavat painetta vimmattuna, ulkomaailma ei heru sisään, vaan iskee nyrkillä naamaan koko pöyristyttävän turmion karnevaalin, samoin elokuva iskee kohti meidän luontaisena pitämämme tärveltyneen maailman ydintä – me itse emme uneksi enää pornon otteita matkivasta himosta lasitetuissa taloissa setelikasan keskellä, koska siitä on tullut meidän maailmamme kuva, mutta väkevän uskonnollisen piirin kehän rajat avautuvat lännen dekadenssin kliseelle kuin suljetusta neuvostomaassa konsanaan… leikkaus rukoushelmiään maanisesti pyörittävän Muharremin sormista penthouseen playboy-tipusineen ja seteleineen on tehokas piiskan sivallus – erityisen mielenkiintoisinta Takvassa on havaita sen esittämä uskottava sisältä tuleva kritiikki islaminuskon nykytilaa kohtaan sen jatkuvan apinamaisen mölyn sijaan, jota Suomessa asuvilta idiooteilta saa kuulla kansankuppiloiden juomakaukaloiden ääressä tai parlamentaarisissa penkinpainajaissa.

Nykyajan terroristit

Sikaniskaisten, nyljettyä nahkasalkkua sydämen sijaan rinnassaan kantavien hotelliaamiaista gourmet’na pitävien oma-arvontunnossaan neuroottisten Dressman-asiakkaiden on tietenkin pakko saada nelivetoiset, muodikkaiksi city-maastureiksi naamioidut kidutuskojeensa parkkeerattua suoraan Turun kauppatorin alle… näin tuntuu ajattelevan ainakin paikallinen kunnanviskaalien pompöösi palikkajoukko  ja vielä vitkastelematta… jos kiinnostaa pyrkiä estämään pyrkyreiden iloksi pykättävä toriparkki Turkuun, katso Turun toriparkki -blogista paikat, joissa aloitteen kunnallisesta kansanäänestyksestä voi allekirjoittaa, tai tee palvelus suomalaiselle demokratialle ja muuta maasta – pohjimmiltaan tällä haavaa virinneessä tilanteessa on kyse tästä: “Toriparkin kaavan päätösaikataulusta ei annettu tietoja ennen kuntavaaleja, ja sitten asia tuotiin lautakuntaan kiireisenä kaksi päivää vaalien jälkeen, jotta vanha valtuusto voisi vielä päättää asiasta.” Apinat mellastavat, kauppatorista kraateri, hurraa!