Syö saippuaa

Ryhdyin ajatuksen harhaillessa pohtimaan eräiden seikkojen johdosta kuinka paljon ihmisten tapaan käsittää ja tuntea maailmaa (ja maailmassa) vaikuttavat kielen erilaiset painotukset ja kategoriat, etenkin tätä nykyä kun lapset ja nuoret oppivat englantinsa pääosin televisiosta ja virtuaalimaailmasta… toisin sanoen kun nyt haluan oppia siivun portugalia pärjätäkseni maassa kuukausikaupalla, niin jos ryhtyisin katsomaan yksinomaan portugalilaisia saippuasarjoja, olisiko koko maailmankuvani poikkeava, kun olisin paikan päällä ja kommunikoisin ihmisten kanssa? …tulisiko minusta yliherkkä, pateettinen viestijä, joka pystyy vain kertomaan lemmenasioistaan hinkuyskää muistuttavaan hyperventiloivaan tyyliin ja muistaa sellaisia uljaita käyttöilmaisuja kuin ”lutka”, ”ruoja”, ”petos”, ”kavallus”, ”isäni onkin nainen”, ”yliannostus”, ”se olikin peruukki!” jne. – tai kenties ei tarvitse mennä näin pitkälle, vaan voidaan ajatella yksinkertaisesti maailmankuvaa, tulkintoja ympäristöstä sellaisen kielen painotuksen varassa, joka sisältää ainoastaan sentimentaalisen ja teennäisen koodin… voiko maan ja kulttuurin ymmärtää kokonaan väärin, jos lähtee liikkeelle tällaisin aikein? Ei, toverit hyvät en kuitenkaan aio katsoa saippuasarjoja, vaan portugalilaisia elokuvia, jos saan sellaisia käsiini jostain (tai korvaavana muita elokuvia portugaliksi dubattuina!), sillä muuhun en ennätä.